Jos sinulla on kissa, joka ravaa laatikolla, yrittää ehkä pissata, mutta saa tiristettyä vain pieniä verisiä tippoja tai ei saa virtsattua ollenkaan, niin lue tämä. Vai löysitkö lattialta verta, muttet tiedä mistä kissasta (ja mistä aukosta) se on peräisin? Kerron miten asia selviää sekä perustiedot 5 yleisimmästä pissavaivoja aiheuttavasta sairaudesta.
Ota yhteys eläinlääkäriin
Oli syynä sitten pissavaiva tai kakkaumpi, niin ota yhteys eläinlääkäriin. Heti. Joka tapauksessa kissallasi on tuskainen olo ja se ansaitsee saada siihen helpotusta. Tänään. Pitkään jatkunut virtsaamattomuus tai ulostamattomuus on myös hengenvaarallista. Vastaanottoaikaa odotellessasi voit kuitenkin lukea tästä lisätietoja oireiden mahdollisista aiheuttajista.
Ummetus vai virtsavaiva?
Kun kissa alkaa rampata hiekkalaatikolla, saatat aluksi alkaa pohtia kumpi on jumissa; pissa vai kakka? Tähän saattaa auttaa vilkaisu hiekkalaatikkoon ja kissan hännän alle. Löytyykö laatikosta tuoretta, kenties punertavaa, pientä pissaa? Onko peräaukon tai sukuelinten ympäristössä verta tai ärtynyttä ihoa? Kissa usein “ylihoitaa” kipeää aluetta, yrittäessään lievittää kipua. Pitkäkarvaisilla kissoilla pahat takut peräaukon seudulla saattavat myös haitata ulostamista.
Milloin kissa on viimeksi ulostanut?
Jos aiemmin tänään tai eilen siivosit kissan kakan, millaista se oli? Vai onko kissa ollut jo useamman päivän ulostamatta? Aiempi kova, löysä tai poikkeavan kokoinen (isompi tai pienempi kova kakka) voi myös viitata suolistopuolen ongelmaan. Myös ripuli voi saada aikaan pakonomaista kakkaamisyritystä, vaikka suoli olisi jo ripulin myötä aiemmin tyhjentynyt.
Milloin kissa on viimeksi virtsannut?
Harva omistaja on tästä kovin hyvin kartalla, etenkään jos kissoja on useampi. Jos taas siivoat laatikon aamuin illoin ja sinulla on vain yksi kissa, niin pystyt tutkimaan asiaa hieman tarkemmin. Ovatko aiemmat paakut tavallista pienempiä? Näkyykö niissä verta?
Siivoa hiekkalaatikko
Tässä kohtaa on parikin syytä myös siivota hiekkalaatikko. Ensinnäkin puhtaasta laatikosta näet mitä kissa saa aikaan (pissaa vai kakkaa), vai eikö saa mitään puristettua ulos.
Toisekseen joskus, vaikkakin harvoin, laatikko itsessään on ollut kissan mielestä liian likainen, eikä se siksi ole halunnut asioida siellä, vaikka hätä olisi. Niinpä se voi ravata laatikolla ristiriitaisin tuntein. Tässä tapauksessa kissa todennäköisesti ryntää laatikolle helpottuneena ja toimittaa asiansa sujuvasti heti siivouksen jälkeen (isot pissat tai kunnon kakat).
Mistä veri on peräisin?
Lätäkkö
Jos löysit verta lattialta tai hiekkalaatikosta, saatat pohtia mitä lätäkkö oikeastaan on? Laatikossa oleva veri on yleensä peräisin joko virtsateistä tai peräaukosta. Kissoilla ei ole tapana oksentaa hiekkalaatikkoon. Lattialla olevan lätäkön alkuperän yleensä erottaa hajusta, joten ei muuta kuin (oma) nenä lätäkköön! Oksennuksessa tyypillisesti on vatsahappomaisen hajun lisäksi ruoan jäämiä tai limaa, jota virtsassa taas ei ole. Hyvin pahanhajuinen rusehtava lätäkkö voi olla joko syvemmältä suolistosta tulevaa oksennusta tai ripulia.
Pisarat
Virtsarakon sairauden vuoksi tiristelevältä kissalta voi tulla pissaa vain tipoittain, kun taas oksennus on yleensä hieman isompi. Pelkät veripisarat voivat olla peräisin myös haavasta; silloin pisara on yleensä tummemman punainen. Verinen virtsa saattaa kuivua lattialle, mutta ei varsinaisesti hyydy kuten veri. Suusta peräisin oleva veri voi sisältää kuplia jos siihen on sekoittunut sylkeä.
Jos epäilet verenvuotoa - tutki etenkin kissan kynnet ja suu. Ulkoilevilla kissoilla kannattaa käydä läpi koko kroppa taisteluhaavojen ja paiseiden varalta. Jos sisäkissat ovat tapelleet keskenään verenvuotoon asti, on yleensä todisteena myös karvatuppoja.
Mikä kissa oireilee?
Jos sinulla on monta kissaa, voi olla vaikea todeta ensi silmäyksellä mikä kissoista on kipeä. Kissat tunnetusti pyrkivät salaamaan oireensa, joten tässä tilanteessa voi olla hyvä jakaa kissat eri huoneisiin.
Jollet pysty jakamaan kaikkia kissoja omiin tiloihinsa, niin eristä ainakin todennäköisimmät ja jaa loput kaveriporukoissa eli ainakaan riitapukareita ei pidä eristää keskenään pieneen tilaan. Jokaisessa “eristysyksikössä” tulee olla vastasiivottu hiekkalaatikko sekä kaikkea muutakin kissojen tarvitsemaa; pehmeitä (helposti pestäviä) petejä, piilopaikkoja, ruokaa, vettä, raapimismahdollisuus sekä leluja.
Vieraile tasaisesti joka “osastolla”. Yritä käyttäytyä mahdollisimman huolettomasti. Kissojen tuijottaminen huolestuneena voi saada nekin huolestumaan ja käyttäytymään poikkeavasti. Asetu lukemaan kirjaa tai katsomaan tabletilta lempisarjaasi. Tarkkaile kissoja sivusilmällä; kuka ei syö tai ota normaalisti sinuun kontaktia? Piileskeleekö tai peseytyykö joku tavallista enemmän?
On hyvä muistaa, että virtsaamiskipua vältellessään kissa etsii usein pehmeää paikkaa pissatakseen, joten sängyt, sohvat ym. ei-pestävät pehmeät paikat olisi hyvä joko peittää vedenkestävällä suojalla tai estää niihin pääsy muuten.
Vastaus selvinnee todennäköisesti muutamien tuntien kuluessa, mikäli virtsarakon sairaudesta on kyse. Nämä aiheuttavat tihentynyttä virtsaamistarvetta, jota kissa ei pysty kätkemään. Jos löysit oireilijan, on syytä varata sille aika eläinlääkäriin saman tien. Seuraavassa kappaleessa kerron yleisimmistä kissan virtsarakon sairauksista.
Mikäli kaikki kissat käyttäytyvät normaalisti, syövät ja käyvät (normaalisti) hiekkalaatikolla ilman verisiä tuotoksia, voit lopettaa eristyksen seuraavana päivänä. Kenties kyse on kroonisemmasta sairaudesta (= oireilu jatkuu mutta ehkä vasta päivien tai viikkojen kuluttua). Näiden selvitys ja oireilijan löytäminen voi olla haastavampaa ja suosittelen keskustelemaan oman eläinlääkärin kanssa.
Kissojen yleisimmät alavirtsatiesairaudet (FLUTD)
FLUTD eli Feline Lower Urinary Tract Disease on yhteisnimitys alempien virtsateiden sairauksille. Alavirtsateihin lasketaan virtsarakko ja virtsaputki, joka johtaa virtsan rakosta ulos. Muita samaan asiaan viittaavia nimityksiä ovat FUS (Feline Urologic Syndrome - kissan virtsaelinten oireyhtymä) ja uusimpana LUTS (Lower Urinary Tract Signs - alavirtsatieoireet), jolla on haluttu korostaa sitä että kyse ei ole yhdestä sairaudesta.
Alavirtsatiesairauksille on siis yhteistä oireet, mutta sairauden syy ja hoito poikkeavat kovasti toisistaan, joten aiheuttajan selvittäminen on tärkeää niin kissan hyvinvoinnin kuin kukkarosi kannalta. FLUTD-lyhennettä pitäisikin käyttää vain, kun tutkimukset oireiden aiheuttajasta ovat vielä kesken.
Yleisimpiä FLUTD-ryhmään kuuluvia sairauksia ovat idiopaattinen kystiitti (FIC), virtsaputkentukos, virtsakivet, bakteerien aiheuttama virtsarakontulehdus ja virtsarakon kasvaimet. Joissain tapauksissa oireiden taustalla voi olla joidenkin näiden sairauksien yhdistelmä.
Oireet
Oireiden perusteella ei voida päätellä sairauden aiheuttajaa tai oikeaa hoitoa. Taustasyystä riippumatta alavirtsatiesairaus aiheuttaa yleensä kissalle tihentynyttä virtsaamistarvetta. Tämä voi ilmetä hiekkalaatikolla ravaamisena tai sinne tänne pissailuna. Vääriin paikkoihin virtsaaminen kohdistuu yleensä pehmeisiin paikkoihin, joten kissa saattaa pissata sohvalle, matolle, pyykkikoriin, lattialle jätettyihin vaatteisiin tai sänkyyn.
Pissaa voi tulla pieniä lätäkköjä, pelkkiä pisaroita tai ei ollenkaan. Usein virtsassa on verta ja joskus kissa saattaa valittaa laatikolla. Kissa voi vetäytyä omiin oloihinsa tai muuttua levottomaksi. Se saattaa nuolla maanisesti peräpäätään tai aristaa vatsaansa. Kissa saattaa myös lakata syömästä tai muuttua vihamieliseksi kodin muita asukkaita kohtaan.
Joskus kissan virtsaputki voi tukkeutua (= virtsaumpi) ja silloin oireet pahenevat hetki hetkeltä. Alussa tukos ei kuitenkaan eroa merkittävästi muista alavirtsatiesairauksista oirekuvaltaan ja kissa saattaa saada tiristettyä vielä ulos muutamia pisaroita, vaikka tukos estäisikin jo rakon kunnollisen tyhjenemisen. Tukoksen olemassaolo tai poissulkeminen on tehtävä eläinlääkärissä.
Tyypillisesti tukoskissalta ei tule pissaa ollenkaan. Kissan vatsassa saattaa tällöin tuntua pinkeä pallo = ylitäyttynyt virtsarakko. Virtsatietukos aiheuttaa vähitellen virtsamyrkytyksen, kun kuona-aineet eivät pääse poistumaan kehosta. Kissan vointi muuttuu heikommaksi, se saattaa oksennella tai maata vaisuna paikallaan. Hoitamattomana tukos johtaa lopulta kissan kuolemaan.
Mitä pidemmälle virtsamyrkytys etenee, sen huonompi todennäköisyys kissalla on selvitä hengissä, vaikka se myöhemmin vietäisiinkin eläinlääkäriin. Sen sydän ei välttämättä enää kestä tukoksen avaamiseen vaadittavaa nukutusta. Tukos ei aukea itsellään ja aiheuttaa kissalle valtavia tuskia, joten eläinlääkäriin on lähdettävä oireiden ilmaantuessa heti, vaikka keskellä yötä.
Kaikki alavirtsatiesairaudet aiheuttavat kissalle kipua, johon sille on haettava apua eläinlääkäristä. Älä anna kissalle ihmisten tai koirien kipulääkkeitä, ne voivat olla sille myrkyllisiä. Virtsatukoskissalle myös monet kissojen omat kipulääkkeet ovat vaarallisia ja voivat aiheuttaa pysyvän munuaisvaurion. Useimmissa tapauksissa myöskään antibiooteista ei ole hyötyä. Älä siis lääkitse kissaa omin päin!
Idiopaattinen kystiitti (FIC) eli stressiperäinen virtsarakon kipuoireyhtymä
Idiopaattinen kystiitti on oikeastaan vanhentunut nimitys, sillä se on peräisin ajalta jolloin sairauden aiheuttaja oli vielä tuntematon. Idiopaattinen kystiitti tarkoittaa suoraan suomennettuna tuntemattomasta syystä johtuvaa virtsarakontulehdusta. Nykyään kuitenkin tiedetään, että sairaus johtuu kissan rakenteellisesta alttiudesta yhdistettynä stressiin. Kissalla on lyhyesti sanottuna poikkeava hermoston + hormonien toiminta sekä virtsarakon rakenne, jolloin jotkin kissalle stressiä aiheuttavat tapahtumat sen ympäristössä laukaisevat virtsarakossa kivuliaan tulehdustilan. Kissan stressinhallintajärjestelmä toimii siis viallisesti.
Idiopaattinen kystiitti todetaan muut syyt poissulkemalla. Pysyvää parannuskeinoa ei ole, mutta oireita hoidetaan ja ehkäistään kipua lievittämällä, virtsaa laimentamalla ja stressiä vähentämällä.
Virtsaputken tukos eli virtsaumpi
Kissan virtsaputki voi tukkeutua joko idiopaattisen kystiitin seurauksena virtsaan kehittyvästä tulehdussakasta tai virtsakivistä. Myös virtsaputkea ahtauttavat tekijät voivat edesauttaa tukoksen kehittymistä. Näitä ovat mm. kivusta johtuva spasmi eli sulkijalihasten kramppi, ympäröivät kasvaimet, kehityshäiriöt tai aiemmista tukoksista syntyneet arpeumat. Uroskissoilla on kapeamman ja pidemmän virtsaputken vuoksi suurempi riski kehittää tukos, olivat ne sitten kastroituja tai eivät.
Virtsakiteet saattavat myös aiheuttaa sakkaa joka tukkii virtsaputken joko yksin tai yhdessä idiopaattisen kystiitin synnyttämän tulehduseritteen kanssa, mutta virtsakiteitä löytyy myös täysin terveiden kissojen pissasta ja niitä alkaa muodostua virtsanäytteeseen ajan kanssa itsestään. Kiteet syntyvät virtsaan normaalisti eritettävistä aineista kuten magneesiumista (stuviittikiteet) ja kalsiumista (kalsiumoksalaattikiteet). Pelkillä virtsakiteillä on nykykäsityksen mukaan paljon pienempi rooli kissojen pissavaivoissa, kuin vielä muutamia vuosia sitten ajateltiin.
Mikäli virtsakiteitä on niin paljon, että ne muodostavat virtsakiviä tai osallistuvat virtsaputken tukkimiseen, on niillä kuitenkin merkitystä. Toisaalta kissalla voi olla virtsakiviä ilman virtsakiteiden esiintymistä virtsassa, joten virtsakiteiden puuttuminen virtsanäytteestä ei sulje virtsakiviä pois. Virtsakivien läsnäoloa selvitetään kuvantamistutkimuksilla (ultraääni, röntgen).
Virtsaputken tukosta hoidetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe eli tukoksen avaaminen on kissan hengen kannalta kriittinen. Useimmat kuitenkin selviävät, mikäli kissa on viety hoitoon ajoissa eikä sillä ole muita sairauksia kuten piilevää sydänvikaa. Kissa jää yleensä eläinsairaalaan seurantaan tai tehohoitoon.Kaikilla eläinlääkäriasemilla yönyliseuranta ei ole mahdollista.
Toisessa vaiheessa pyritään ehkäisemään uudelleen tukkeutuminen ja siihen vaikuttaa tukoksen aiheuttaja. Jos kissalla on virtsakiviä, jotka aiheuttivat tukoksen, on edessä todennäköisesti leikkaus (kissan toivuttua virtsamyrkytyksestä). Jos taas syynä oli idiopaattinen kystiitti, ennaltaehkäisy on sen hoidon mukainen.
Mikäli virtsaputki on pysyvästi ahtautunut kehityshäiriön, kasvaimen tai arpeuman vuoksi, on hoito hankalampaa ja riippuu tapauksesta. Nämä ovat edellä mainittuja syitä harvinaisempia. Kissan virtsaputken ahtauman tutkiminen ja tunnistaminen akuutissa tukostilanteessa on myös hyvin hankalaa ja diagnoosiin pääsy saattaa vaatia useita käyntejä tai erikoistutkimuksia.
Virtsakivet
Varsinaisista virtsaKIVISTÄ (nähtävissä paljain silmin, ainakin jos sulla on röntgenkatse 😉 ) tulee erottaa virtsaKITEET (nähtävissä mikroskoopilla), jotka ilman kivimuodostusta voivat olla harmittomia ja toisaalta virtsanäytteessä olevat virtsakiteet eivät aina ole samoja joista virtsakivi on ajan saatossa muodostunut.
Yleisimmät virtsakivet ovat struviittikivet ja kalsiumoksalaattikivet. Kivien syntymiseen vaikuttaa virtsan happamuus eli pH sekä virtsan tiheys eli ominaispaino. Virtsan happamuuteen vaikuttaa ruokavalio, mutta myös muut elimistön yleistä happamuustasoa säätelevät tekijät.
Esimerkiksi stressin vuoksi tiheästi hengittävä eli hyperventiloiva kissa poistaa elimistöstä hiilidioksidia liian nopeasti, jolloin elimistön hiilihappopitoisuus ja siten happamuus vähenevät eli pH nousee, myös virtsassa. Siten eläinlääkärissä otettu virtsanäyte voi olla “valheellisen” korkea pH-tasoltaan.
Varmin tapa päästä selville virtsakivien laadusta on poistaa ne leikkauksella rakosta ja lähettää laboratorioon tutkittavaksi. Tuloksen perusteella on helpompi ehkäistä uusia kiviä.
Struviittikivet saattavat kuitenkin liueta erikoisruokavalion avulla, minkä vuoksi usein päädytään ensin kokeelliseen ruokavaliohoitoon ennen leikkausta. Oksalaattikiviin ruokavaliohoito ei tehoa ja niiden ennaltaehkäisy leikkauksen jälkeen on myös haastavampaa. Osalla oksalaattikiviä muodostavista kissoista on kohonnut kalsiuminpitoisuus veressä.
Bakteerien aiheuttama virtsarakontulehdus
Nuorilla kissoilla virtsa on tyypillisesti väkevää, mikä ehkäisee tehokkaasti bakteeritulehduksia. Yli 90%:lla nuorista kissoista bakteereilla ja siten antibiooteilla ei ole mitään tekemistä pissavaivan kanssa. Kissan ikääntyessä asia on kuitenkin toisin ja yli 10-vuotiailla naaraskissoilla bakteeritulehdus on yleisin alavirtsatiesairauden aiheuttaja.
Bakteeritulehduksen ilmetessä olisi hyvä tutkia kissa myös laajemmin altistavien tekijöiden selvittämiseksi. Esimerkiksi munuaisvika, diabetes ja kilpirauhasen liikatoiminta altistavat virtsatietulehduksille.
Bakteerit ja niihin tehoava antibiootti todetaan virtsanäytteestä virtsaviljelyn avulla. Tämä kestää yleensä 1-3 pv.
Virtsarakon kasvaimet
Kasvain virtsarakossa on selvästi harvinaisin näistä aiheuttajista. Virtsarakon syöpään sairastuvat kissat ovat tyypillisesti iäkkäitä.
Virtsarakon kasvaimen ensisijainen hoito on kirurginen, mutta aina kasvainta ei voida leikata pois sen sijainnin vuoksi. Silloin lääkkeellisellä hoidolla saatetaan saada merkittävästikin laadukasta elinaikaa.